Aaah mulla on maailman ihanin mies!Hihih okei vähän outo alku mut totta se on :) Mie kuuntelin eilen illal kotoon sohval kynttilänvalossa Kuningasidean Prinsessa biisiä (linkki kyseiseen biisiin http://www.youtube.com/watch?v=9eDmgIbgIUI) ja ku olin kuunnellu sen kokonaa nii rakas katto minuu silmii ja pyys soittamaa uudestaan.Noh, tietty mie sit soitin, ihmettelin sitä kyl ku ei se yleensä kuuntele/tykkää tollasest musiikist.Ku biisi alko nii rakas rupes laulaa sitä mulle <3 Eihän se laulaa osaa ollenkaa mut se oli vaa niin sulonen ku laulo et:
"Oot kaunein päällä maan,
niin kaunis ettei sitä voi tajutakkaan,
tällä pienellä päällä vaan,
sydämmes niin hyvä on, tunne tää niin syvä,
ruumiin mielen se vallottaa,
laita maahan rakkauden jyvä,
anna rakkauden puun kasvaa,
sen olla valloillaan,
älä anna sen puun lakastua,
anna mun suhun rakastua,
anna vastarakkautta, vastakaikuu,
annetaan rakkauden sanojen raikuu
Sä oot mun prinsessa,
sä oot mun prinsessa,
voit sä olla mun prinsessa,
mut sä oot mun prinsessa
Vierestäs lähteminen usein niin haikeaa,
nukahtaminenkin aina liian vaikeaa,
kun toinen toistaan vois tuijottaa,
silittää suudella, puhua kuunnella"
Lopuks muru sit sano et Minttu, sie oot maailman kaunein ja ihanin nainen ja mie rakastan sinuu enemmän ku mitää muuta.Olin niiiin otettu ja onnellinen et aloin itkee.
Onhan meil ollu vaikeeta tai oikeestaa tosi vaikeeta, varsinki meijän ekana yhteisenä vuonna mut niist on onneks selvitty ja molemmat opittu paljon.Mie luulin jo mones kohtaa et tää oli täs, ei kannata enää jatkaa ku ei täst tuu mitää mut onneks ei luovutettu, must tuntuu et mie rakastan tota miestä nyt enemmän ku koskaa ja et kaikki vaikeudet vaa vahvistaa meitä.
Kylläpäs tuli nyt hehkutettuu :D No välil niinpäin ja minust se et joku on onnellinen on paljon kiinnostavampaa ku ainaset angstaukset.Minust ainaki on ihana lukee siitä jos joku on onnellinen, tulee hyvä mieli itelleeki.Vai mitä mieltä ootte?
Toinen juttu mist halusin viel avautuu nii on ystävyys.Todellisii ystävii on tajuttoman vaikee löytää.Siis voihan ihmisel olla kavereita ja ystäviäki mut entäs se TODELLINEN ystävyys?Sellasta ei kaikille suoda vaikka kaikki ansaitsis sellasen.Ihmisen, jonka kans ois samal aaltopituudel, jonka kans vois olla oma ittesä häpeämättä, vois puhuu mitä haluaa,miten haluaa ja mistä tahansa ja silti toinen ymmärtäis ja kuuntelis, oli asia sit mikä tahansa.Koskaa ei hylkäis vaikka toinen tekis virheitä, yrittäis vaa auttaa ja tukee.Ihmisen, jonka kans vois pitää hauskaa,nauraa,hölmöillä ja hassutella.Mie luulin et mulla oli semmonen ystävä mut ei taida ollakkaa...Ihmiset ja asiat on muuttunnu niin paljon ettei oo aikaa toiselle ja on välii tullu muita ihmisiä kuten miehet ja toiset ystävät.Mut vaik ei olla enää sen ystävän kans sillee tekemisis niinku aikasemmin nii se on mulle silti tajuttoman rakas ja tärkee ja toivoisin et meil vois viel joskus olla yhtä hauskaa ku aikasemmin...Ja nyt haluisin viel sanoo sille mun kaverille täs lopuks et jos luet tän nii mie rakastan sinuu muru ja kumpa meil ois viel aikaa toisillemme <3
Mut tulipas pitkä postaus et jospa mie täs nyt lopettelisin, mut laitan viel yhen kuvan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti